Oppiainerajojen ylitys vaatii valmistelua

Viime aikoina muotoilun roolia kouluopetuksessa on nostettu esille monelta suunnalta (ks. esimerkiksi OAJ:n tiedote 7.12.2016: Lasten omat ideat käyttöön). Muotoilu on muutakin kuin opettajien tekemä etukästeissuunnittelu. Muotoilussa oppilailla on tärkeä rooli (ks. esimerkiksi Opinkirjon opas Matka palvelumuotoiluun, älä nimeä säikähdä).

Osallistavasta muotoilusta tässä blogissa juttelivat viime vuonna Tarmo Toikkanen ja Tero Toivanen.

Alakoulussa oppiainerajojen ylittäminen on rakenteellisesti helpompaa, mutta myös yläkoulun opettajat korostavat rajojen ylityksen merkitystä nimen omaa oppilaiden kannalta. Näin pohtivat yläkoulun aineenopettajat:

”Monialaisten avulla oppilaat ymmärtävät konkreettisesti, että esimerkiksi englantia ja matematiikkaa voi yhdistää tai että äidinkieltä tarvitaan koko ajan ja kaikkialla näissäkin projekteissa. Mitä vain oppiaineita voidaan yläkoulussa yhdistää, ja monet koulut ovat jo pitkään yhdistelleetkin – eri nimikkeillä vain. Opettajan menetelmävapaus tukee sitä, että voimme toteuttaa oppimiskokonaisuuksia valitsemallamme tavalla.”

Tapiolan koulussa Espoossa on esimerkiksi matematiikassa kerätty tilastodataa omalla koululla tehdyllä kyselyllä. Kysely tehtiin englanniksi, opittiin samalla laskentataulukon käyttöä. Data visualisoitiin infograafiiksi. Sovellusohjelmia käyttäessäkin voidaan oppia englantia, kun käyttökieli vaihdetaan opiskeltavaan kieleen. Infograafin tekeminen opettaa hahmottamaan tilastojen käyttämistä viestinnässä ja tilastoihin perustuvan aineiston lukemista eli informaatiolukutaitoa.

Oppiaineita yhdistettäessä etukäteisvalmistelu korostuu. Tärkeitä elementtejä ovat pohjana toimivat pedagogiset mallit ja menetelmät. Niistä syntyy runko, johon toiminta ja sisällöt rakennetaan. Prosessin vaiheet mietitään yhdessä. Oppilaiden iästä ja käytössä olevasta ajasta riippuu, mitä osia opettajat suunnittelevat keskenään, mitä yhdessä oppilaiden ja mahdollisesti muiden ihmisten kanssa. Näistä elementeistä liikkeelle:

  • tavoitteiden asettaminen ja kytkentä OPS:iin
  • käytettävissä olevat resurssit, kuten aika, ihmiset, lähiympäristö, vierailut
  • toiminnan aikataulut
  • oppilaiden rooli ja panos sekä työnjako ja mahdollinen ryhmäjako
  • mielekäs palaute ja arviointi sijoitettuna oppimisen aikajanalle
  • koontitapahtuma tai tuotos
  • prosessin reflektointi.

Helsingin kaupunki on julkaissut Koulujen muotoilupolku-oppaan, jota voi myös käyttää oppiainerajoja ylittävän jakson etenemisen valmisteluun. Muotoilupolussa pyritään yhdessä kehittämään omaa koulua. Kouluympäristöstä voi löytyä paljon muutettavaa ja samalla voi oppia vaikkapa matematiikkaa ja kommunikaatiotaitoja. Muotoilupolku kiteytetään etenemisen vaiheet:

  1. Haaste: Miten asioita voi muuttaa yhdessä?
  2. Havainnointi: Miten asiaa on aikaisemmin pyritty ratkaisemaan?
  3. Ideointi: Yksi idea voi johtaa toiseen ja vielä kolmanteenkin. Ideoiden arviointi ja yhdistely on tehokkainta yhdessä.
  4. Kokeile: Kokeilemalla voidaan jalostaa ideoita ja kuunnella ihmisiä, joita idet koskevat.
  5. Suunnitelma: Suunnitelma on ohje ideoiden toteutukselle.
  6. Toteutus: Yhdessä voidaan päättää jokin uusi tapa toimia ja tehdä.
  7. Arviointi: Suunnitelmia voi aina parantaa.

Kaiken keskellä tärkeää tehdä asioista toimivia niin, että työmäärä jakautuu sopivasti kaikille ja opettajan työmäärä pysyy kohtuullisena.

Kilonpuiston koululla oppilaat ja opettajat monialaisten äärellä 27.1.2017:

voila_capture-2017-02-07_11-28-28_ap

ATS2020 pähkinänkuoressa

ATS2020 Assessment of Transversal Skills – Taito oppia on yhdentoista EU-maan Erasmus+ toimintatutkimushanke, Suomen toteuttaja TRIM-tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto.

Tutkimuskohde: Laaja-alaisten osaamisten oppiminen, niihin liittyvä suunnittelu ja osaamisen arviointi digitaalisia työtapoja hyödyntäen (e-portfolio). Rajoja ylittävän opetuksen suunnittelu työllistää, samoin arvioinnin toteuttaminen. Näihin tuomme apua. Kohde voi olla monialainen oppimiskokonaisuus, ilmiöjakso tai rajoja ylittävä projekti.

Toimintatutkimushankkeemme puolesta tarjoamme:

  • suunnittelumallin (My Learning Cycle, sovitettuna koulun tarpeisiin)
  • suunnittelutyön valmentavaa tukea ja sparrausta opettajille
  • oppilaiden osallisuuden toteuttamisen ideapankin
  • oppiainerajoja ylittävän opetuksen käytännön hallinnan menetelmiä
  • pedagogisen struktuurin rakentamiseen tukea
  • ideoita ja tukea opetusteknologian hyödyntämiseen
  • pohjia oppilaiden ohjeistamiseen ja ohjaukseen
  • apua arvioinnin rakentamiseen (menetelmät, työkalut, prosessi)
  • dokumentointia ja mallintamista jatkoa varten (mm. reflektointi: mitä säilytetään, mitä parannetaan)
  • valmentavaa koulutusta tulosten pohjalta tutkimusjakson jälkeen (myös verrokkiluokkien opettajille).

Halutessaan koulut voivat toteuttaa myös opetusteknologian käyttötaitoja selvittävät kyselyt: rehtereille Ropeka, opettajille Opeka ja oppilaille Oppika (ylläpitäjä Tampereen yliopisto yhteistyökumppaneineen). Ks. lisätietoja näistä.

Tutkimuksen puolesta keräämme tietoa (mm. anonyymit alku- ja loppukyselyt), sovimme tutkimusluvat normaalin käytännön mukaisesti. Tuotoksina jaamme vertailutietoja ja toteutusmalleja eri maista.

Tukiaineistot:

  • tuotamme tukisivuston, josta löytyy työkaluja yllä lueteltuihin sekä aineistopankki ideoitten kierrättämiseen
  • seuraamme aihepiirin julkaisuja ja jaamme aiheeseen liittyviä hyviä aineistoja, kuten tuore opas Repullinen vinkkejä – opas monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin www.monialaiset.fi/, jonka ovat tuottaneet OPH-rahoitteinen Otavan Opiston OPS-hautomo-hanke ja Espoon kaupunki
  • järjestämme mahdollisuuksia vaihtaa kokemuksia kollegoiden kanssa (esim. verkkotapaamisia, juttuja toteutuksista).

Lataa tämä esite PDF-muodossa: ats2020tutkimushanke.

voila_capture-2017-01-13_10-32-39_ap

Osallistavan muotoilun keinoin abstraktit OPS-ideat käytäntöön

Tarmo Toikkanen ja Tero Toivanen
Tarmo Toikkanen ja Tero Toivanen (2016)

ATS2020-toteutuksissa tärkeässä roolissa on opiskelujaksojen valmistelu. Pysähdyimme kahden asiantuntijan kanssa keskustelemaan aiheesta peilaten erityisesti uuteen opetussuunnitelmaan. Keskustelemassa olivat oppimispsykologi, opettajankouluttaja ja oppimisen tutkija Tarmo Toikkanen Helsingistä ja erityisopettaja, TVT-kouluttaja ja IT-kouluttajat ry:n puheenjohtaja Tero Toivanen Espoosta, Kilonpuiston koulusta.

Tarmo Toikkanen on ollut kehittämässä vuosina 2010-2014 tuloksekasta osallistavan muotoilun mallia, Edukataa (tuolloin Aalto-yliopistolla työskennellyt Toikkanen on nyt töissä LifeLearn Platform -yrityksessä). Kansainvälisessä EU-rahoitteisessa iTEC-hankkeessa yhdistettiin pedagoginen ja design-osaaminen. Muotoilumallin polkua edeten käsitteellisistä ideoista ja tavoitteista saadaan luotua konkreettisia toiminnallisia kokonaisuuksia, oppimisaktiviteetteja, joita voidaan toteuttaa opetuksessa. Kaiken kaikkiaan iTECin tavoitteet ja tulokset toimivat ATS2020-työskentelylle oivallisena lähteenä (ks. iTECin tavoitteita ja tuloksia kokoava video).

Tero Toivanen kritisoi minuutin tarkkoja oppituntisuunnitelmia, jotka ovat opettajankoulutuksessa olleet perinteinen pedagogisen suunnitteluosaamisen työkalu. Toivasen mukaan tuntisuunnitelmien orjallisen noudattamisen sijaan opettajan on osattava muokata työskentelyä tilanteen mukaan ja sovittaa sitä oppilasryhmälle sopivaksi, myös oppilaiden omia ideoita kuunnellen. Opettaja varmistaa, että opetussuunnitelman tavoitteet toteutuvat. Perspektiivinä yksittäinen oppitunti on liian lyhyt. Sen sijaan tarvitaan laajempaa kehystä työskentelylle. Myös oppilaiden aito vaikuttaminen eli opetussuunnitelmassa korostettu osallisuus toteutuu järkevästi silloin, kun yhteissuunnittelun kohteena on ajallisesti pidempi jänne, kuten esimerkiksi monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa.

Tarmo Toikkanen käyttää mieluummin termiä muotoilu, joka on suunnittelua kattavampi. Muotoilun tuotoksena syntyy toimiva malli, jota voidaan joustavasti sovittaa muuttuviin olosuhteisiin. Edukata-oppaassa tätä mallin sovittamista erilaisiin tilanteisiin ja toimintaympäristöihin kuvataan näin:

”Yhdessä koulussa voi olla käytettävissä kaikki viimeisimmät IT-alan työvälineet, kun taas toisessa voi olla vaikeuksia pitää yhtä tietokoneluokkaa käyttökunnossa. Vastaavasti tietty muotoiluprosessi, joka toimii yhdessä koulussa ja tietyllä opettajalla, ei välttämättä toimi toisaalla. Siitä syystä Edukata-malli joustaa erilaisten ympäristöjen mukaan. Se ei ole mekaanisesti vaihe vaiheelta etenevä menetelmä, joka takaa onnistuneen lopputuloksen.”

”Osallistava muotoilu tarkoittaa, että muotoiluun pyydetään osallistumaan ihmisiä, joihin muotoilun lopputulos todennäköisesti vaikuttaa. Osallistuminen tarkoittaa sitä, että jokaista kuullaan ja että jokainen voi vaikuttaa oppimisaktiviteettien laatimiseen. Kuuleminen voidaan toteuttaa monella tavoin: yksinkertaisimmillaan se voi tarkoittaa kommenttien pyytämistä, laajimmillaan muiden ottamista mukaan muotoiluprosessin muovaamiseen. Osallistava muotoilu ei ole vain mukava tapa tehdä asioita. Me uskomme, että yhteistyön avulla voidaan toteuttaa parempia oppimisaktiviteetteja, sillä oppimisaktiviteetit perustuvat osallistujien kiinnostuksenkohteisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Osallistava muotoilu tapahtuu aina yhteistyössä.”

Oppimisaktiviteetin (learning activity) muotoilu alkaa tulevaisuusskenaarioista, jotka ovat innostavia näkymiä siitä, mitä oppiminen voisi olla. Aktiviteetin muotoilussa työstetään design-haasteita ja -mahdollisuuksia ja ideoidaan toteutus käyttäen hyödyllisiä resursseja. Oppimisaktiviteetti voidaan toteuttaa oppitunnin aikana tai pidempikestoisesti, joka toteutetaan luokkatilassa, luokan ulkopuolella tai verkkotyövälineillä.  Oppimisaktiviteetit sovitetaan kurssin- tai opintojakson aikajanalle. Oppimaisema.fi -sivustolta löytyy laaja paketti hyviä työkaluja oppimisaktiviteettien rakentamiseen (vastaava englanninkielinen aineisto European Schoolnet / Future Classroom Lab -sivustolla).

Oppimisaktiviteetti kuvaillaan ja ohjeistetaan käytännönläheisesti. Oppimisaktiviteetti voi olla esimerkiksi videon tekeminen, havaintoaineiston kerääminen tai valokuvaaminen luokan ulkopuolella, vertaispalaute, itsereflektio tai audiopäiväkirjan pitäminen. Oppimisaktiviteetti ei siis sinällään ole tunti- tai kurssisuunnitelma vaan ideapohja, jota sovitetaan ja sovelletaan toteutuskohtaisesti. Tärkeää on, että oppimisaktiviteetit ovat ideoita opettajalta opettajalle. Ne on havaittu innostaviksi ja toimiviksi. Oppimaisema.fi-palvelusta löytyy tällaisia kuvauksia, samoin OPH:n Hyvät käytännöt -palvelusta.

Oppimisaktiviteettien muotoilu on tavallaan uusi työvaihe opetussuunnitelman ja oppituntitoteutusten välille. Tarmo Toikkanen totesi, että design-vaihe ei ole ihan helppo myydä opettajille, mutta koska se parantaa lopputuloksia, menetelmien käyttökoulutukset ovat kiinnostaneet. Edukata-koulutuksiin haettiin kokonaisia kouluja ja Suomessa koulutettiin tuhatkunta opettajaa. Kun menetelmä käydään yhdessä läpi, syntyy todellisia eväitä opetuksen uudistamiseen. Koulutuksiin ollaan oltu todella tyytyväisiä. Vaikka hanke on päättynyt, kokeneet Edukata-ohjaajat järjestävät jatkossakin työpajoja (seuraa Edukata.fi-sivustoa, siellä ilmoitetaan työpajoista). LifeLearniin rakennetaan parhaillaan tammikuussa 2017 Educa-messuilla avattavan julkisesti saatavilla olevat oppimispolut, joissa opettajat voivat perehtyä näihin menetelmiin.

Edukata-menetelmä on havahduttanut opettajia löytämään tilanteita, joissa opiskelun ideointia voidaan toteuttaa oppilaiden kanssa. Tero Toivanen korostaa sitä, että opettajan on hyvä olla valppaana, ettei tarjoa oppimissisältöjä liian valmiiksi pureskeltuina. Näin voidaan myös rakentaa siltoja eri oppiaineiden välille. Laaja-alaisen osaamisen taidoissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa oppilaat voivat olla itse suunnittelemassa ja arviointityökin voi jakautua useammalle opettajalle. Opettajat luovat reunaehdot ja antavat sen jälkeen oppilaille haasteen: miten te haluatte oppia tämän, myös niin, että saman asian voi oppia monella eri tavalla, yksin tai yhdessä. Tero Toivanen korostaa myös arvioinnissa tavoitetta suunnata arviointia vaativampiin tiedon käsittelyn taitoihin. Vanha kunnon tutkiva oppiminen toimii hyvänä runkona tälle, muistuttaa Toikkanen.

Miten opettaja sitten oppii muotoiluosaamista? Tarmo Toikkasen kokemus on, että opettajat ovat jo oppimisen muotoilua. Opettajat miettivät muotoilupuolta: miten tätä asiaa kannattaa tuoda esille, kuinka tämä tilanne kannattaa rakentaa, jotta opettajat saavat tästä paremmin irti. Edukataan on koottu ammatti-designareitten työtapoja, mutta loppujen lopuksi ne ovat opettajille aika tuttuja. Muotoiluprosessi tuo tietoiseksi ja tekee näkyväksi tätä osaamista.

Osallistavassa muotoilussa peilataan eri vaiheissa ideoita osallistujien kesken, mukana voi olla opettajien lisäksi oppilaita, vanhempia tai muita. Hyvä idea voi jalostua keksijän kammiossa, muistuttaa Toikkanen. Koska sinä idean keksijänä rakastat sitä ideaa, tarvitset jonkun muun auttamaan idean jalostamisessa. Tämä muotoiluprosessi ei loppujen lopuksi ole mitenkään vaikeaa.

Edukata-oppaassa visualisoidaan hyvin sivuilla 12-13, mistä elementeistä muotoilu koostuu ja millainen polku kuljetaan. Edukata-opas on julkaistu CC BY-SA 4.0 -lisenssillä ja sen ovat tuottaneet iTEC-hankkeessa vuonna 2014 Anna Keune, Tarmo Toikkanen ja Teemu Leinonen (Aalto-yliopiston Media Lab).

voila_capture-2017-01-15_02-45-51_ip

voila_capture-2017-01-15_10-50-28_ip
(Kirjoittaja on lisännyt vaiheita selostavat tekstit.)

Tero Toivanen pohti, että haasteena muotoilun työmallille ja oppiainerajojen ylittämiselle on edelleen opetustyön perinteinen yksinäisen toiminnan luonne. Opettajankoulutusvaiheessa voitaisiin tutustua yhteisopettajuuteen. Toivanen pohtii, että nyt opetuksen uudet suunnat pakottavat opettajat miettimään uusiksi, mitä opettajuus, oma professio oikein on. Tämä muutos vaatii aikaa. Työ pitää organisoida uudella tavalla, sillä uutta ei voi tuoda laittamalla aina vain lisää ja lisää. Kahdesta neljään opettajaa yhteistyössä olisi Toivasen mukaan hyvä kokoonpano.

Tarmo Toikkanen mainitsi hyvänä ja toimivana esimerkkinä yhteisöllisestä opettajuudesta Siltamäen ala-asteen koulun, joka on ollut mukana myös Edukatassa. Koulutuskeskiviikko-tapahtuman tallenteista löytyy hyvä video, jossa rehtori Anna-Mari Jaatinen esittelee Siltamäen Luovan Tulen -mallia: ”Ammatilliset rakenteet pitää olla kunnossa. Opettajien kyky ja sitoutuminen yhteistyöhön. Johtamalla hyvin voidaan vapauttaa energia luovaan yhteistyöhön.”

Tero Toivanen mietti lopuksi sitä, miten kouluyhteisöissä voitaisiin jakaa valtaa alaspäin. Eri koulujen välillä päätöksentekomallit vaihtelevat suuresti. Mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin motivoi ja kiinnittää niin opettajan kuin oppilaan kouluyhteisöön.

Lisätietoja:

– – – – – – – – – –

Loppukaneetti:

Opettajien yksin suunnittelemien oppituntien rinnalla on kouluissa toteutettu eri muodoissaan kautta aikojen oppiainerajoja, luokkarajoja ja koulurajoja ylittäviä tapahtumia, projekteja tai muita temaattisia opintokokonaisuuksia.

  • Kokonaisopetuksella on pitkät juuret (mm. Aukisti Salo) ja oppiainerajoja häivyttäen sitä toteutetaan edelleen alkuopetuksessa. Kokonaisopetus on eheyttävää.
  • Eheyttävä opetus (ks. myös Facebook-ryhmä Eheyttävä oppiminen) yhdistää oppiaineita oppijan näkökulmasta mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. Horisontaalinen eheyttäminen kytkee yhteen eri oppiaineita, vertikaalinen eheyttäminen taas luo oppiaineen sisäistä loogista jäsentämistä.
  • Ilmiöpohjainen oppiminen kuuluu samaan perheeseen (ks. Edu.fi Tutkiva oppiminen ja ilmiöpohjaisuus sekä Ilmioppi-blogi ja Facebook-ryhmä Ilmioppi). Siinä erityistä on opiskelijoille merkityksellinen, autenttinen opiskelun kohde, jota voidaan tutkia monitieteisesti ja taiteen keinoin käyttäen esimerkiksi tutkivan oppimisen, ongelmalähtöisen oppimisen tai projektioppimisen metodeja.

Edellä mainitut yksinäisen opettajan oppituntisuunnitelmat lienevät jo pitkälti historiaa myös opettajankoulutuksessa. Suunnitelmien ja mallien tuottaminen näkyviksi mahdollistaa keskustelun ja yhteiskehittämisen. Suomessa on viime vuosina ollut vireillä useampia tämän suuntaisia toimintoja, kuten:

Miksi e-portfolio on hyvä apuväline?

Portfoliotyöskentelyllä on pitkät perinteet. Aikoinaan oman osaamisen työkansioita ja niistä koottuja näytteitä käyttivät visuaalisten alojen osaajat, kuten valokuvaajat ja arkkitehdit. Sittemmin portfolio on omaksuttu työskentelyn apuvälineeksi yleisesti. Sähköisten työskentely-ympäristöjen myötä portfolion kokoaminen on tullut entistä sujuvammaksi. Samalla, kun opiskellaan itse asiaa, opitaan myös sähköisen työskentelyn taitoja, kuten tiedonhankinnan taitoja, medialukutaitoja ja erilaisten tiedostomuotojen käsittelyä.
img_9831

Google-haku ’e-portfolio’ (ePortfolio) yli kaksi miljoonaa tulosta. Aiheesta on kirjoitettu lukuisia pedagogisia oppaita ja muun muassa mittavassa EUfolio-hankkeessa tutkittiin sähköisen portfoliotyöskentelyn hyötyjä tietoteknologisten perustaitojen omaksumiseen.

Tammelan koulun oppilaat esittelivät ATS2020-hankevieraille kevään 2016 kaupunkisuunnittelun projektiaan. Talteen laitettujen tuotosten avulla oli helppo palata projektitunnelmiin ja kuvailla oppimiskokemuksia.

E-portfolio ei sinällään ole menetelmä eikä se määrittele opetuksen organisointia vaan se on työkalu, joka mahdollistaa monenlaisten pedagogisten menetelmien käyttämisen.

Portfolion avulla oppimisen vaiheet ja eteneminen tulevat näkyviksi. Oppimisen edistymisen arviointia on helpompi kohdistaa tavoitteiden määrittelemiin eri kohteisiin. Portfolio tehdään tyypillisesti niin, että ensin kootaan työkansiota, johon sisällytetään suunnitelmia, luonnoksia, erilaista opiskeltavaan kohteeseen kerättyä aineistoa, tehtäviä vastauksineen tai projektitöitä etenemisestä talletettuine dokumentteineen. Opintojakson lopulla työkansiosta voidaan koota esittelyä ja mahdollista arviointia varten ennakolta sovittu näyte.

Portfolion työkansioon on myös hyvä liittää tilannekuvauksia ja etenemisen reflektointia. Näiden avulla portfoliosta muodostuu hyvä apu itsearvioinnin toteuttamiseen. Muutenkin portfolio mahdollistaa arviointikeskustelujen kohdistamisen työskentelyn etenemiseen. Oppija voi esitellä oppimisprosessin kuluessa omaa tilannettaan portfolion avulla, jolloin keskustelu ohjautuu itse opiskelutyöskentelyyn. Portfolio tarjoaa myös mahdollisuuden omaan kädenjälkeen, persoonalliseen panokseen ja luovuuteen.

Opiskelun vaiheet unohtuvat helposti. Portfolio tekee näkyväksi edistymistä. Se opettaa myös asennoitumaan opiskeluun niin, että uuden asian oppiminen ei tapahdu hetkessä. Portfolion voi tehdä yksin tai ryhmän kanssa. On myös mahdollista koota yhdessä työkansiota ja sitten ryhmän jäsenistä jokainen tekee oman näyteportfolionsa. Vertaisoppiminen sopii luontevasti portfoliotyöskentelyyn.

Portfoliota on nimitetty myös kasvun kansioksi – sellainen sopisi hyvin myös opettajalle tai opettajatiimille oman ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden edistämiseen.

Sähköisen portfolion voi toteuttaa monin tavoin. Kaiken ei tarvitse olla alusta alkaen digitaalisessa muodossa, vaan käsin tuotettuja aineistoja voidaan kuvata ja skannata, asioita voidaan tallettaa äänittämällä tai videoimalla. Työkansiota voi koota pilvipalvelun dokumenttikansioon tai tietokoneelle. Erilaisia sovelluksia tai verkkopalveluita voi hyödyntää. On myös olemassa erityisesti e-portfolioon muokattuja työkaluja.

E-portfolio on hyvä, koska:

  • auttaa kytkemään opiskelutyön tavoitteisiin
  • tekee näkyväksi opiskelun etenemistä niin oppijalle itselleen kuin muille ihmisille
  • antaa erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa arviointia
  • antaa tilaa henkilökohtaisuudelle ja samalla sopii ryhmätyöskentelyyn
  • sopii erityisen hyvin oppiainerajoja ylittäviin oppimiskokonaisuuksiin (MOK)
  • tukee laaja-alaisen osaamisen taitojen opettelua
  • luontevasti harjaannuttaa digitaalisiin opiskelutaitoihin
  • mahdollistaa myös käsillä tekemisen ja muut perinteiset opiskelumenetelmät
  • auttaa muistelemaan myöhemmin opiskelukokemusta ja toimii reflektoinnin apuvälineenä.

Ryhmäsuunnittelut käynnistyivät – vielä ehdit mukaan

Ensimmäiset tutkimushankkeen opettajaryhmät ovat kokoontuneet. Kesän aikana valmistuu toiveiden mukainen suunnittelun käsikirja, josta löytyy menetelmiä ja työkaluja sekä opettajien yhteissuunnitteluun että oppilaiden suunnitteluosallisuuden toteuttamiseen. Samoin käsikirjaan tulee ohjeita, joita voi kopioida ja muokata omille oppilasryhmille sopivaan muotoon.

Juliste houkuttelee vielä uusia kouluja mukaan eli jos olet 5-8 luokkien opettaja ja sinulla on vähintään yksi kaveri monialaisen oppimiskokonaisuuden toteuttamiseen e-portfoliotyöskentelynä, toimintatutkimushankkeemme tarjoaa tutkimuslupaa vastaan omalle koulullesi tulevaa sparrausta sekä hyviä työkaluja. Ja tietenkin niitä kiinnostavia tutkimustuloksia. Ota yhteyttä Jarmo Viteli (@uta.fi) tai Anne Rongas (@gmail.com).

ats2020

MOI ja osallisuus Otalammen koululla

Voila_Capture 2016-05-10_01-23-44_ip
Suvi Puronsuu ja Nina Rantapuu Otalammen koululta Koulutuskeskiviikko-tapahtumassa 4.5.2016.

MOI-hanke Otalammen koululla on tähdännyt osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämiseen Otalammen koululla. Nina Rantapuu ja Suvi Puronsuu summasivat reilun vuoden aikana kertyneitä kokemuksua Koulutuskeskiviikko-tapahtumassa 4.5.2016 (tallenne tapahtumasta, esitys kestää puoli tuntia). Heidän näkökulmansa oli ainerajojen ylittäminen, yhdessä tekeminen ja tiimioppiminen peruskoulussa.

Oppiainerajoja ylittävissä toteutuksissa yhteistyön tekeminen yläkoulussa vaatii erityisesti ohjaamiseen toimivia rakenteita. Ritaharjun koulussa viime vuonna toteutetun ja hyvin dokumentoidun ilmiöviikon havainto oli samanlainen: kun monta opettajaa ohjaa oppilasryhmiä, opettajien pitäisi ohjata samaan suuntaan. Marika Kerola Ritaharjusta tiivisti: ”Aikuisten on ensin opittava tekemään töitä yhdessä. Muuten oppilaiden ohjaaminen sujuvaan yhteistyöhön on mahdotonta.”

Nina Rantapuu pohtii sitä, miten oppiainerajoja ylittävää opetusta suunnitellaan väärin. Opettajat valmistelevat toteutuksia hullun lailla ja sitten oppilaat toteuttavat opettajien suunnitelmat. Suunnittelutyön pitäisi kohdistua suuren sisältömäärän sijaan taitoihin, kuten opiskelutaitoihin, ajattelutaitoihin, luovuuteen, projekti- ja tiimityöskentelyn taitoihin.

MOI-hankkeen välitilinpäätöksessä Nina Rantapuu ja Suvi Puronsuu summasivat hyvin sitä, mistä ovat tulossa, missä ovat nyt ja minne suunta jatkossa:

Voila_Capture 2016-05-10_09-09-27_ap

Voila_Capture 2016-05-10_09-10-01_ap

Voila_Capture 2016-05-10_09-10-49_ap

Uudenlainen toimintakulttuuri ei synny hetkessä. MOI-hankkeessakin oli havaittu, että ensimmiset toteutukset eivät vielä kerro koko totuutta. Ensin kohdataan vastuksia. Oppilaat eivät innostu käskystä. Tarvitaan aikaa ja suuntaa, sitkeyttä , kykyä kestää epävarmuutta ja rohkeutta myös muuttaa suuntaa tarvittaessa. Syksyn päätteeksi hankeblogiin olikin summattu: 

”Olemme selkeästi yliarvioineet sen, mitä voimme vuodessa saavuttaa. Asioiden mittakaava paljastuu juurakkoineen vasta tehdessä. Toisaalta saatamme myös yhtä pahasti alirvioida sen, mitä voimme saavuttaa kymmenessä vuodessa. Kevättä kohden lähdemme paljon viisaampana ja toisaalta emme yhtään vähemmän rohkeina. Suuntaa pitää uskaltaa muuttaa, kokeiluja tehdä hankaluutta sietäen.”

Nina Rantapuu kuvailee Koulutuskeskiviikon esityksessä, että oppilaat ovat koulussa laitostuneet tiettyyn oppimistapaan ja käsitykseen siitä, miten opitaan. Mielikuvana on tietojen muistaminen. Taitojen oppiminen vaatii myös oppilailta uutta ymmärrystä oppimisstä. Selkeästi Otalammella on tapahtunut vähitellen toimintakulttuurin muutos: oppilailta tulee jo omia aloitteita. Muutos vaatii aikaa ja opettelua sekä ohjausta ja tukea. Aiheesta on tärkeää myös osata viestiä vanhempien suuntaan ja keskustella heidän kanssaan.

Digiaikana tarvittavien taitojen jäsentelyä

Maailma ympärillämme muuttuu nopeaan tahtiin. Samalla moni asia pysyy samana tai muuttuu hyvin hitaasti. Tämä ristiriita näkyy esimerkiksi ihmisen aivotoiminnoissa. Evoluution luomat perusrakenteet muuttuvat hyvin hitaasti, vaikka aivot toisaalta ovat erittäin nopeat reagoimaan uusiin tilanteisiin oppimisen seurauksena. On tunnettava omat rajoitukset ja mahdollisuudet hyödyntää järkevällä tavalla ympärillä olevia mahdollisuuksia.

Jos nykyoppijan arkeen liittyvää digitaalisuutta jäsentää yhtenä ainoava valtavana väylänä (tiedon valtatie), moniulotteisuuden hahmottaminen on vaikeaa, ja syntyy liian jyrkkiä yleistyksiä, kuten ajatus diginatiivien sukupolvesta. Harto Pönkä on koonnut erittäin selkeästi jäsennellyn katsauksen tämän ajan keskeisistä taidoista, jotka jakautuvat neljään pääkategoriaan: 1) tapa ajatella, 2) tapa tehdä työtä, 3) työvälineiden hallinta ja 4) toimiminen kansalaisena maailmassa. Kukaan ei ole vahva kaikessa, mutta tunnistamalla omat vahvuutensa, voi hyödyntää niitä ja tarpeen tullen opetella niitä taitoja, joissa on heikko.

Opettajan on tärkeää miettiä jokaisen oppimiskokonaisuuden tavoitteita niin, että vuoden ja vuosien mittaan eri osa-alueiden taitoja harjoitellaan tasapuolisesti, ei pelkkien mieltymysten mukaan ja sattumanvaraisesti. Taidot ovat lapsille ja nuorille väkymättömiä, sillä ne ilmenevät toiminnassa. Jotta oppimista tapahtuisi, on tärkeää nostaa esille ja keskusteluun erilaiset taidot. Tässä mielessä Suomen uudistuneet opetussuunnitelmat ovat edistyksellisiä: laaja-alaisen osaamisen luokittelu ja määrittely on tehty selkeäksi (ks. perusopetuksen e-perusteet).

Laaja-alaisen osaamisen arvo ei ole näkynyt tutkintotodistuksissa, mutta nyt merkkejä osaamisen arvostamisesta on opetussuunnitelmien painotusten ohella nähtävillä mm. jatko-opintojen valintamenettelyn uudistamisessa: ammattikorkakouluihin tulee mahdollisuus esivalintakokeen kautta osoittaa opiskeluvalmiuttaan eli oppiaineiden arvosanat eivät enää toimi karsintakeinona.

harto pönkäHarto Pönkä valmistelee parhaillaan uutta Open somekirjaa, johon tulee luku digiajan taidoista (edellinen Sosiaalisen median käsikirja ilmestyi 2014). Harto vastasi laaja-alaisen osaamisen opettamiseen liittyviin kiperiin kysymyksiin.

Ensimmäinen kysymys liittyy oppijoiden motivointiin. Miten motivoida oppijoita taitojen opetteluun? Työelämän tarpeet eivät tunnu kovin läheisiltä. Harto vastaa:

Oppijoiden motivoinnissa on kyse uteliaisuuden herättämisestä. Jokainen lapsi on luonnostaan utelias ja halukas oppimaan uutta. Valitettavasti koulu ei useinkaan tarjoa tähän lasta/nuorta kiinnostavia tilaisuuksia.

Keinoja motivaation herättämiseksi opetuksessa on useita: laaja-alaiset oppimisprojektit, pelillisyys, tieto- ja viestintätekniikan käyttö, oppimistilanteen vieminen koulun seinien ulkopuolille, uudenlaiset työskentelymenetelmät.

Kyse on paitsi viriketilan ylläpitämisestä vaihtelun avulla myös siitä, että käännetään oppimistilanne oppijalähtöiseksi: annetaan vastuuta työskentelystä oppijoille. Yksi tapa tähän on se, että asioita käsitellään kokonaisuuksina, ns. ilmiöinä, joihin liittyy useita avoimia ongelmia ja niiden kautta opittavia asioita. Liian kaavamaiset ja helpot tehtävät eivät motivoi ketään.

Ilmiöpohjaisessa opetuksessa oppimisprosessi voi lähteä liikkeelle siitä, että oppijat itse tunnistavat aihekokonaisuuteen liittyviä ongelmia ja esittävät niistä kysymyksiä. Oikeiden kysymysten esittäminen lienee pahiten nykykoulussa paitsiossa oleva ymmärtävän oppimisen mekanismi.

Työskentely voi jatkua edelleen omien teorioiden ja vastausten rakentamisena ja tiedonhakuna – parhaassa tapauksessa syklimäisenä asteittain syvenevänä yhteisöllisenä tiedonrakenteluna, jossa ryhmä itsenäisesti tunnistaa ja ratkaisee ongelmia sekä soveltaa oppimaansa tietoa. Esimerkiksi tutkivan oppimisen ja ongelmalähtöisen oppimisen pedagogiset mallit pyrkivät tähän.

Entä miten taitojen oppimista olisi hyvä arvioida – tarvitseeko arvioida?

Arviointi on tärkeä kysymys, sillä kuten sanotaan, sitä opitaan, mitä arvioidaan. Toisin sanoen tulisi pyrkiä arvioimaan sitä, mitä on tavoitteena oppia: taitoja ja kompetensseja, joita tarvitaan eri elämän alueilla: töissä, jatko-opinnoissa, vapaa-ajalla ja yhteiskuntaan osallistumisessa.

Kyse on ymmärtävästä oppimisesta, joka näkyy käytännössä siinä, että oppija osaa soveltaa oppimaansa tietoa. Parhaiten tähän päästään käyttämällä opetuksessa sellaisia ongelmia, työskentelymalleja, materiaaleja ja välineitä, jotka vastaavat koulun ulkopuolisia tarpeita ja tilanteita.

Keskeistä on se, että oppijalta vaaditaan tehtävien ratkaisussa omia päätöksiä ja opittavan tiedon soveltamista. Tärkeimpinä tulevaisuuden taitoina pidetään monimutkaista ongelmanratkaisua, luovuutta sekä ryhmissä työskentelyä. Jos tehtävään vastaamiseen riittää asioiden ulkoa opettelu – joka ei vaadi niiden ymmärtämistä – ei sillä tiedolla tee koulun ulkopuolella juuri mitään.

Huomautat diakoosteessasi, että ”Diginatiiveille pitää opettaa TVT:tä.” Opettajat kaipaavat jonkinlaista lähtökohtaa, jonka varaan rakentaa opetuksen suunnittelua. Digitaitojen paletti on laaja ja vaarana on, että oppija ei opettele vaivalloisia asioita (Exceliä). Taitavuus jollakin osa-alueella hämää. Eräs opettaja kommentoikin kyselyssä: ”Diginatiivi-potaskaa on ilmassa eli näyttää, että tuohan osaa vaikka mitä, varsinkin, jos opettaja on teknologian kanssa epävarma.” Miten tähän saisi systematiikkaa?

Digitaidot voi jakaa karkeasti kahteen osaan. Toisaalta on kyse kaikille tarpeellisista perustaidoista ja -tiedoista kuten tietoteknisten välineiden peruskäyttötaidosta, verkkoidentiteetin hallinnasta, yksityisyyden suojaamisesta verkossa, tekijänoikeuksista, tietoturvasta sekä vaikkapa tiedostojen säilytys- ja jakamistavoista verkkopalveluissa. Nämä tavoitteet ovat mukana kaikkien koulutusalojen uusissa opetussuunnitelmissa. Lisäksi esimerkiksi monilukutaito on laaja osaamisalue uudessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ja sen osaamista on hyvä syventää jatkuvasti eri koulutusasteissa.

Toinen haastavampi osa-alue on kyky valita ja käyttää tarkoituksenmukaisia välineitä (mukaanlukien laitteet ja verkkopalvelut) ja työskentelytapoja kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla. Siinä yhdistyy keskeiset tulevaisuuden taidot: yksilön kognitiviiset ja metakognitiiviset taidot kuten kriittinen ajattelu ja itseohjautuvuus sekä sosiaaliset taidot kuten viestintä ja yhteisöllinen työskentely.

Lisäksi on oltava kokemuksen mukaan tuomaa kykyä havaita, mikä väline soveltuu juuri käsillä olevaan tehtävään. Opetuksessa tähän viitataan pedagogisen käytettävyyden arvioimisen käsitteellä. Se on mielestäni tärkeä ydintaito niin opettajille kuin oppijoillekin.

Opetuksessa ei kuitenkaan voi lähteä hamuamaan kaikkea kerralla, vaan on edettävä askel kerrallaan: ensin lähdetään liikkeelle yksinkertaisista ja helposti opittavista menetelmistä ja verkkoympäristöistä  – joihin lasken mukaan myös sosiaalisen median palvelut – ja sitten vähitellen mennään yhä monipuolisempiin toteutuksiin.

Harton kokoama esitys tämän vuosisadan taidoista:

Haemme kouluja

Kiinnostaako laaja-alaisten taitojen oppimisen toteuttaminen e-portfolion avulla. Haemme perusopetuksen 8- ja 5-luokkia mukaan tutkimus- ja kehittämishankkeeseemme. Kansainvälinen hanke toteuttaa samalla mallilla portfolioprojekteja 10:ssä maassa. Luvassa on siis mielenkiintoista tuntumaa toteutuksista meillä ja muualla.

Mukaan lähtevät koulut saavat työkalupakin, jossa on mukana suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin apuvälineitä. Työskentely tukee O365:n käyttöä. Jos palvelu ei ole käytössä koulussasi, voit saada sen luokkien käyttöön hankkeen ajaksi. Toteutus voidaan suunnitella tarvittaessa myös muilla työvälineillä toimivaksi (esim. Mahara, Pedanet, Google Classroom).

Koska kyseessä on tutkimushanke, saat toteutusjaksoista myös tutkimustietoa. Mukaan tulee kaikkiaan 500 luokkaa (puolet tutkimusverrokkeja) kymmenestä maasta, joten tutkimustulokset antavat myös vertailutietoja.

Mukaan lähtevät opettajat saavat käyttöönsä suunnittelun ja arvioinnin apuvälineitä sekä koulutusta ja tukea. Ilmoittautuminen helmi-maaliskuussa 2016, suunnittelut ja opettajien koulutukset huhti-toukokuussa, portfolio-opintojaksot lukuvuonna 2016-2017. Ohjaus ja koulutus toteutetaan paikan päällä, joten ajankäytöllisesti osallistuminen on sujuvaa.

Keväälle 2017 järjestetään ITK-konferenssin yhteydessä laaja hankkeen tulosten ja kokemusten esittely, johon halukkaat opettajat voivat osallistua. Myös kokemusten vaihto niin Suomen kuin koko kansainvälisen hankkeen osallistujien kesken tuo ideoita ja menetelmiä kiertoon.

ats2020_suomi_uus

 

Mitä sinä tänään koulussa opit…

Ajat muuttuvat. Maailma on yhä mutkikkaampi. Kansalaisen elämässä paikallinen yhdistyy maailman laajuisiin tapahtumiin. Työ ja ammatit uudistuvat tiiviiseen tahtiin. Ammatteja poistuu, uusia syntyy. Tämän sykkeen keskellä on 2000-luvulla ryhdytty kiinnittämään huomiota opittavien asiasisältöjen ohella yleisiin kompetensseihin, siihen, kuinka asioita ylipäätään opitaan ja kuinka elämän polulla kulkija selviytyy muutosten keskellä. Tämä painopiste on näkynyt osaamisten, taitojen, kompetenssien korostamisena. Aihetta on nimitetty eri tavoin: 2000-luvun ydintaidot, avaintaidot, elinikäisen oppimisen taidot, laaja-alaiset taidot.ATS logo_02

Euroopan Unionin tasolla annettiin vuonna 2006 suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista. Suosituksen johdanto tiivistää: ”Avaintaidot, jotka tarkoittavat asiayhteyteen sopivia tietoja, taitoja ja asenteita, ovat tietoon perustuvassa yhteiskunnassa olennaisen tärkeitä jokaiselle. Nämä taidot lisäävät joustavuutta ja sopeutumiskykyä sekä tyytyväisyyttä ja motivaatiota ja tuottavat näin lisäarvoa työmarkkinoille, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Nämä taidot olisi oltava jokaisella. Sen vuoksi tässä suosituksessa ehdotetaankin, että Euroopan unionin (EU) maat ottavat käyttöön vertailuvälineen, jonka avulla ne voivat varmistaa, että kyseiset avaintaidot ovat mukana kaikissa strategioissa ja infrastruktuureissa erityisesti silloin, kun kyse on elinikäisestä oppimisesta.”

Eri maiden opetussuunnitelmia ja tutkintotavoitteita on työstetty tukemaan laaja-alaisten taitojen oppimista. Suomessa laaja-alaiset taidot on tuotu mukaan perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmiin. OPH:n opetussuunnitelmatyön päällikön, Irmeli Halisen, diaesitys valottaa hyvin asiaa. Myös ammatillisen koulutuksen tutkintotavoitteiden uudistustyössä elinikäisen oppimisen taidot on kytketty tiiviisti kaikkiin tutkintoihin (ks. ePerusteet, esimerkkinä Tieto- ja tietoliikennetekniikan perustutkinto).

Taitoja voidaan oppia. Vaikka laaja-alaiset taidot sekoittuvat herkästi persoonallisuuden piirteisiin, kyse niistä henkilökohtaisista ominaisuuksista, joissa oppija itse, koti, lähiympäristö, harrastuspiirit ja koulu voivat viedä ihmistä eteenpäin. Kyse ei ole vain tehokkaasta rattaasta yhteiskunnan tuotantokoneistoon, vaan henkilökohtaisesta hyvinvoinnista, ihmisenä kasvamisesta, toisten huomioon ottamisesta, sosiaalisesta kyvykkyydestä, kyvystä elää monimutkaistuvassa maailmassa.

Tampereen yliopiston TRIM-tutkimuskeskus koordinoin yhdentoista EU-maan muodostamaa laaja-alaisten taitojen oppimiseen ja arviointiin liittyvää hanketta: The Assessment of Transversal Skills 2020 (ATS2020). Hankkeessa kehitetään kattava oppimisen malli, joka tukee laaja-alaisten taitojen oppimista ja arviointia. Tavoitteena on myös viedä tuloksia kansalliselle tasolle opetussuunnitelmiin niissä maissa, joissa näin ei vielä ole tehty. Tavoitteen saavuttamiseksi pilotoidaan opetuksen suunnittelun ja toteuttamisen mallia, keskeisenä toimintatapana portfoliotyyppinen opiskelu. Pilotointi on samalla toimintatutkimusta, jossa verrokkiryhmien avulla pyritään evaluoimaan toimintamallin vaikutus tavoitteiden saavuttamiseen. Yhteensä hanke tavoittaa yli 1000 opettajaa.